Kasvisversio

Lihaton ja alkoholiton viikonloppuni alkoi huonoissa merkeissä. Vettä satoi kaatamalla ja kylmä oli kuin talvi olisi. Myös viimeviikonloppuinen pitkin kaupunkia alasti juoksentelu vaikutti yhä, komea flunssa kuumeen kera nautittuna hidasti tahtia normaalista. Yöt olivat mielenkiintoisia. Omaan yleensä erittäin hyvät unenlahjat, asia jolla ei usein voi oikein kehuskella. Jo viiden minuutin pyöriskely ennen unta saa miettimään, mikä alitajunnassa hakkaa hereille ja jos herään kesken unien yöllä, olen joko Pulkkisessa ja äitini koiravauvat haukkuvat, tai joku hullu herättää muuten vain ravistelemalla. Nyt kuitenkin heräsin useampana yönä aamuyön herkkinä tunteina ja oikein havahduin miettimään, kuinka monet ihmiset tällaisesta kärsivät. Kuinka pitkältä päivä mahtaakin tuntua, jos yölläkään ei saa konetta kiinni ja jäähdytintä hiljaiseksi, aivot vain raksuttavat asiaa koko ajan, jurraa samassa pähkinässä päiväkaudet ja silmätkin tottuvat jo normaalia nopeampaan pimeään.

Lontoon cityketut elävät aamuyöllä. Niiden ulvontaa kuunnellessa mietin, kuinka ne kuulostavat salaperäisiltä, mutta kuitenkin jotenkin asiantuntevilta. Monet myrkyttävät pippurisumutteella aitojaan välttääkseen näiden kapisten ja langanlaihojen, lähes karvattomien otusten vierailuja pihoillaan, ne haisevat ja jättävät vielä haisevampia jätöksiään trimmatuillekin nurmikoille. Ehkä ketut juttelevat parhaista roskakasoista tai jopa perheenlisäyksistä, rikoksista ja uusista reviireistä. Mietin, tulisivatko nämä ketut juttuun Suomen kettujen kanssa. Hipsterihälytys olisi turha tieto, jos verrattaisiin ihmisten maailmaan.

Lauantai-aamuna kampasin tukan ja laitoin huulipunaa ja sen ainoan punaisen paitani päälle. Metromatka kesti tuhottoman kauan, mutta onneksi otin uuden järkäleromaanini mukaan, kiitos vain Tornion serkulle Leenalle vinkistä; Diana Gabaldonin The Outlander vei mukanaan kyllä heti. Vaikka kyllä, enemmän luen historiankirjoja, ettei vain tule väärinkäsityksiä. Ensimmäinen pysäkki oli Kings Cross laituri 9 ¾, sitten maan suurimpaan Primarkiin. Omatuntoni ei ole puhdas, mutta lompakkokaan ei ole tyhjä. Sitten syömään! Seuralainen oli hiukan äkäisellä tuulella, murahteli vain, ja ärsyyntyi ihmisistä. Voitte siis kuvitella kuinka äkäisellä tuulella hän oli, kun ihmisiä on todella paljon lauantaina liikenteessä täälläkin päin maailmaa. Mutta ruuasta hänkin nautti. Food for Thought – ravintola sijaitsee sievällä kadulla Covent Gardenissa ja on pikkuruinen, mutta sympaattinen paikka. Sisustus on kuin koulun ruokalassa, (ilman Nissilän Reijon maalauksia) mutta palvelu ystävällistä ja ruokaa hyvää. Tarjolla on vaihtoehtoja myös vegaaneille ja keliakiaa sairastaville. Salissa istutaan vieri vieressä tuttujen ja tuntemattomien kanssa jakaen veden ja pöydän. Quiche oli herkkua, samoin paella ja salaatit monipuolisia. Sain paljon ideoita. Eikä hintakaan kirpaissut, 8 rahaa ja vatsa täynnä ja ravittu olo. Sipaus huulipunaa ja viimeinen katsaus tarjoilijaan, joka oli kuin kreikkalainen jumala. Jopa kärttyinen seuralaiseni hymyili ehdottaessani, että miehen voisi ottaa kotiin ja vain katsoa, ehkä hieman kädestä pitää. Tänne pitää palata.

http://www.facebook.com/pages/Food-for-Thought/145387375566838?fref=ts&rf=154624994565005

Lumisade vain jatkui, mutta pubissa oli lämmin ja tee vahvaa. Juttua riitti, ja naurua. Käsilaukkunsa menettänyt ystäväkin ihasteli uutta puhelintansa. Keskustelimme nettideittailun mahdollisuuksista ja sietorajasta. Herkkäsieluisille niitä keskusteluja ei ole tarkoitettu, mutta tulevaisuus, se taitaa joka tapauksessa olla internetissä –niin hyvässä kuin pahassakin: http://www.guardian.co.uk/world/2013/mar/22/silk-road-online-drug-marketplace .

Koti-ikävähän se tuli myös, kun Sugar Sin niminen karkkikauppa oli kuin Makuuni, mutta vain sievempi. Samat karkitkin, esillä ihanissa lasipurkeissa – kyllä ruotsalaiset osaavat nämä jutut. Myynnissä oli Fazerin sinistä ja Marianneja ja Geishaa, Panttereita ja toffeekuutioita. Taivastahan se lähenteli, mutta estin itseäni ostamasta mitään. Ostan sitten kesällä Reetan ja Saaran kanssa, kun ollaan haettu elokuva vuokralle.

M.