Pääsiäinen tuli ja meni. Ihan vastahan sitä suunniteltiin suuria tällekin pyhälle, mitään niistä ei toteutettu. Mutta hyvä pyhä tämäkin, vapaata oli ja aurinkokin paistoi. Luin ja luin, aivot sauhusivat, mutta onneksi pääsin vähän ulos, niin että aivot sauhusivat ihan muusta syystä sitten maanantaina.
Sunnuntaina vietimme läksiäisjuhlia. Vuoden rakkaustarinaksikin tituleerattu kohtaaminen päättyi, mutta jatkuu Oulussa. Ja tässä rakkaustarinassa ei ole vain yhtä vaan useampikin päähenkilö, ei suurta draamaa, mutta komediaa ja täyttä elämää. Kuinka hauskaa nähdä nämä kohtalon pikkuhiljaa avautuvat polut, turhaa niitä on liian tarkkaan etukäteen yrittääkään kartoittaa.
Tutustuimme erittäin mielenkiintoiseen ravintolaan Kentish Townissa, mustan linjan varrella. Dirty Burger avaa nimeään sen verran, että dirty = sexy nykypäivänä. Pikku ravintola - todella pikku: ravintolan yhteen isoon pöytään ja seinien vierustalla oleviin pöytiin mahtui parisenkymmentä henkeä ruokailemaan. Hetken hakemisen jälkeen saavuimme paikalle ja hirvittävä nälkä ja ikuinen jano huusivat sisuksissa, mutta kerrankin ei tarvinnut kauaa pähkäillä ruokaa, listalla kun oli vaihtoehtona tasan cheeseburger pekonilla tai ilman ja ranskalaiset tai sipulirenkaat. Nettivakoilun perusteella sipulirenkaita kannatti ottaa, joten niitä sitten. Juomat ja ruuat maksettiin kassaan, ja päästä varpaisiin tatuoidut kokit valmistivat eväät siinä silmäin edessä. Juomat haettiin rennosti itse jääkaapista, ja vettä ja kahvia oli tarjolla altaan vieressä. Ja hyvää oli, burgeri itsessään oli loistava, mutta sipulirenkaat todellakin parhaita konsaan maistamiani. Tänne on päästävä uudelleen. Ehkä Juuson vinkistä viisastuneena otan burgerin pekonilla, kuulemma ei ole mitään syytä, miksi kukaan ottaisi ilman. Yksinkertaista, mutta maukasta.
Juoma maistui, ja juttua riitti. Muu asiakaskunta näytti olevan sellaista hipsterikansaa ja sekös nauratti. Ravintolan sisustus oli yksinkertaista; aaltopeltiä ja raakaa puuta, ja tunnelma juuri sellainen kuin pitikin. Sisareni, kohta tekin ootte täällä. Voi kun Jaakkokin olisi! Jaakon numeroa kyllä kyseltiin. On tuo Facebook ihmeellinen asia.
Iloinen porukka kasvoi ja ilta pimeni. Lähdimme kohti keskustaa, pubiin, jossa oli paljon viherkasveja. Sekin oli kompaktin kokoinen - muutamia pöytiä baaritiskin lisäksi - ja seinillä maalauksia kuin Harry Potter -elokuvista. Tunnelma oli hämyisä ja rauhallinen. Pyhien vuoksi paikka sulkeutui aiemmin, sitten vain seuraavaan pubiin ja sitten muualle ja kaikkea sitä ihminen eläissään näkeekin. Saanen jälleen kehua kotikaupunkiani Lontoota, kuinka jännittävä kaupunki tämä onkaan.
Pääsiäisenä tein ruisleipää. Ai kun oli ihanaa. Normaalien rahaterveisten sijaan tällä kertaa voisi sanoa: “Äiti lähetä ruispaloja ja kaurakorppuja.”
M.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti