Uimassa

Eilen illalla Fazerin sinistä syödessä tuli mieleen josko kuitenkin menisin uimaan. Tässä lähellä on Leisure Centre, jota on ihaillut etäältä astumatta kuitenkaan sisään. Virhehän se on ollut, huomaan sen lanteillani ja alleissa, mutta sellaista elämä on: joskus nappi menee kiinni ja joskus ei.

Siis seitsemältä ylös(kyllä, sleepless in London) ja ulos. Tänään luovuin takin välivuoresta, niin on keli lämmennyt. Lähtiessä kuulin varoitteluja, että uimahallissa on unisex-pukukopit ja uteliaat teinit ovat nakertaneet tiirausaukkoja suihkukoppien väliseiniin. Ei se mitään, ajattelin, onhan minussa komeaa katseltavaa! Matkalla muistin että säärikarvat olisi voinut ajella…

Onneksi tieto osoittautui vääräksi. Paikkaa oli remontoitu miljoonalla punnalla ja ainakin naisten pukuhuone kiilteli vielä uutuuttaan. Ja komeahan oli paikka! Tämä kunnallinen virkistäytymiskeskus kun on avattu yleisölle jo 1901 ja arkkitehtuuri oli vielä hyvin esillä. Kuntosali oli suuri ja avara, isot kattoikkunat loivat luonnonvaloa ja ilmastointi toimi hyvin. Täällä ei hiki haissut vaikka treenaajia oli. Tuli oikein ikävä treenaamista.

Remontin ollessa vielä kesken paikka oli vielä aika sokkeloinen. Olin kuin valas rannalla, hukassa, ja piti kysyä kahdelta uimavalvojalta neuvoa. Lopultakin pääsin altaaseen ja aloin polskuttamaan. Allasosastokin oli todennäköisesti hyvin pitkälti alkuperäisessä asussaan. Uimavalvojien asu kuitenkin vähän tuoreempaa perua, veikkaisin 60-lukua.

Erikoiset systeemit, täytyy sanoa. Ei ollenkaan samanlaista kun koto-Suomessa. Suihkussa voi käydä ihan julkisesti kaikkien kanssa tai sitten mennä suihkukoppiin ja suihkutella yksin. No menin sitten yksikseni, ihan kokeilun vuoksi. Kuka menisi siihen yleiseen jos voi käydä yksinkin suihkussa? Seuran vuoksi? Voiko uimahallin suihkussa jutella tuntemattomille. Lapset ainakin voivat, ne olivat nytkin vallanneet alueen. Lapsia oli joka paikassa, uimakouluja pyörii koko ajan matalassa päässä. Aikuisena kaikki on jotenkin niin paljon hankalampaa. Sitten mietin, että olisiko täällä nyt soveliasta ajalle ihokarvojaan? Kun jokin aika sitten Suomessa uutiskynnyksen ylitti joidenkin kanssakulkijoiden närkästyminen nähdessään muiden harjoittavan tätä kyseessä olevaa, normaalia hygieniatoimenpidettä. Useimmat meistä sitä tekee, ja joka ei tee, niin heistäkin useimman pitäisi. 

Alastomuus on asia, josta jostain syystä tulee aina jutun aihetta muista maista tulleiden kanssa. Suomessa on niin syväänjuurrettu saunakulttuuri, että muiden näkeminen alastomana ei ole ollenkaan erikoista. Eikä oma itsevarmuuteni rapise edes Eevan asussa. Myönnän, korjattavaa on, mutta kaikki aikanaan. Näemme ilman sen kummempia ihmettelyitä muita ihmisiä syntymäpuvussaan koko elämämme, lapsesta aikuisuuteen. Saunaillat omien vanhempien, kavereiden ja vaikka työporukan kesken ovat arkipäivää. Mutta niissä maissa, jossa puhdistautuminen ei ole samoin jopa rituaalia lähentävä tapahtuma, on alastomuuskin eri juttu. Tuntemattomien vartaloiden näkemiseen totuttelu aloitetaan ja päiväkodissa, jossa tehdään retkiä vessaan kun muut ovat asialla. Lapset saavat mallia kuinka vessassa tulisi käydä, mutta tuleepahan nähtyä myös erilaisia pyllyjä ja polvia.

Virkistyneenä ja ylpeänä itsestäni jatkan pänttäämistä ja suklaansyöntiä ja saatan mennä illalla pubiin. Piccadilly Circukselle.