Expecto Patronum

Pohdin pitkään, kuinka kertoisin visiitistä Warner Bros studiolle Harry Potter -elokuvien kuvauspaikalle. Mietin, etten mitenkään voi sanoin kuvailla sitä kaikkea, mitä näin, koin ja kuulin. Tässä kuvia, mutta ehkä kaikki se vaatii myös jonkinlaista selostusta.

Studiot sijaitsevat siis Lontoossa, mutta hyvän matkan päässä keskustasta. Matkustin metrolla, junalla ja viimein bussilla läpi idyllisen kylän päästäkseni näkemään suuret teollisuushallit keskellä joutomaata ja muita, pienempiä halleja ja romukasoja. Näissä halleissa on ilmeisesti alun perin tehtailtu loistoauto Rolls-Royceja. Toisen maailmansodan aikana täällä koottiin lentokoneita ja sittemmin kuvattiinkin jo elokuvia, kuten James Bondin GoldenEye. Tehdashallien muuttaminen Harry Potter-museoksi ei ollut alusta lähtien selvää, eihän kukaan osannut edes aavistaa Harry Potter -kirjoihin perustuvien elokuvien saavuttavan sellaista suosiota. Maailmanmaineeseen kirjat ja elokuvat kuitenkin nousivat, ja minä olen yksi niistä miljoonista Harryn maailmaan rakastuneista, joka pääsi niin lähelle Tylypahkaa kuin vain mahdollista.

Studiot avattiin yleisölle noin vuosi sitten. Huolimatta 5000 ihmistä päivässä vetävästä kapasiteetista, kaikki kiilsi vielä uutuuttaan ja toimi loistavasti, henkilökunta oli iloista ja innostunutta ja tuhannet muut vierailijat aivan yhtä innoissaan kuin mekin. Käytännöllisenä haaveilijana mietin, kuinka tämä olisi unelmieni työpaikka.

Kierros aloitettiin kokoamalla ihmiset samaan huoneeseen kuulemaan ja katsomaan esittelyvideo, jossa kerrottiin J.K. Rowlingin alun vaikeuksista edes saada ensimmäinen kirja julkaistuksi ja kaikkien hämmästyksestä, kuin kirjat saavuttivat suosiota maailmanlaajuisesti. Seuraavaksi katsoimme mukavasti elokuvateatterin tuoleissa pikakelauksen kaikista elokuvista ja sitten isolla valkokankaalla Daniel Radcliffe, Rupert Grint ja Emma Watson kertoivat studioiden olleen heidän kotinsa kymmenen vuotta. He kävivät siellä koulua ja juhlivat syntymäpäiviään, kuin suuressa perheessä. Lopuksi kolmikko poistuu takana olevasta suuresta ovesta viittoen meidät mukaan, valkokangas nousi ylös ja sama ovi, mistä elokuvien tähdet juuri menivät, aukesi myös meille ja saavuimme Suureen Saliin.

Studioilla nähtävät lavasteet ja rekvisiitat ovat kaikki alkuperäisiä, samoja, jotka näämme elokuvissa. Kaikkien henkilöiden vaatteet ovat näytillä nukkejen päällä, Suuren Salin kivilattia on sama lattia, johon Viktor Krum kumauttaa kepillään, sadat maalaukset roikkuvat esillä, poikien makuuhuone ja Mustan suvun seinävaate ja tuhannet ja taas tuhannet muut yksityiskohdat ovat häkellyttäviä. Monia asioita ei edes näy elokuvissa, kuten juuri Suuren Salin takkojen takaseinään veistettyjä kuvia. Samoin hyvin monet hahmoista on tehty oikeasti eläviksi, kuten Hiinokka,joka kumartaa Viistokujalle saapuvia ja Aragog, joka roikkuu nyt katossa valtavan basiliskin luurangon yllä. Nämä kaikki olisi voitu tehdä myös tietokoneella, mutta oikeat asiat helpottavat varsinkin lapsinäyttelijöiden työtä ja tuovat oikeanlaista taikaa valmiiseen elokuvaan.

Joka paikassa voi seurata videoita, jossa elokuvantekijät kertovat omasta alastaan, yhdessä huoneessa voi kokeilla luudalla lentämistä ja toisessa opetetaan taikasauvan oikeanmukaista käyttöä. Ulkona voi nauttia tuopillisen kermakaljaa ja oikeankokoisen Likusteritie 4:n edessä voi kuvauttaa itsensä. Poimittaislinja on tismalleen oikean double-decker bussin näköinen ja kokoinen, tietysti vain kerrosta korkeampi ja violetti. Valtavan kokoiset shakkinappulat vartioivat siirryttäessä osasto J:stä osaan K. Naamioita, liimaa, meikkiä, maalia ja kangasta on kulunut käsittämättömiä määriä.

Yksi huone on omistettu suunnittelijoille ja piirtäjille, keskeneräisiä suunnitelmia ja malleja kuinka tuoda eloon J.K. Rowlingin ajatukset ja villeimmät kuvitelmat. Tylypahkan valtava, suuren huoneen kokoinen pienoismalli aukeaa yövalaistuksessaan eteeni. Tämä, jos jokin on taikaa. Pöllölä ja Hagridin maja, kaikki yksityiskohdat niin taitavasti tehty, että en saa sanaa suustani. Itku kirveltää kurkkua, niin uskomaton näky linna on. Sitten vielä Ollivanderin taikasauvat. Tuhansia laatikoita, joiden päätyyn on jokaiseen kirjoitettu nimi. Näissä taikasauvalaatikoissa on ikuistettuna kaikkien elokuvissa mukana olleiden nimet kokista ohjaajaan ja kirjailijaan, jonka laatikko onkin jo ihailevien sormien kosketuksesta muuttunut kuluneeksi. Setä osoittelee laservalolla tuttujen nimiä sieltä täältä ja kyselee tuntemuksia. En saata vastata, pidättelen itkua.

Lopuksi vielä kauppa, joka on kuten Hunajaherttua. Suklaasammakoita ja Bertie Bottin Joka maun rakeita! Kirjoja, t-paitoja ja kaulahuiveja kaikkien tupien väreissä. Ja tietysti taikasauvoja! Kotiin voi myös saada muun muassa ajankääntäjän, teeastiaston, viitan tai vaikkapa Voldemortin kaavut tai Hermionen tanssiaispuvun.

Täällä tulisi kaikkien vähän hillitymmänkin Potter-fanin käydä vain nähdäkseen, mitä saadaan aikaan, kun työt tehdään kunnolla ja rakkaudella ja kunnioituksella. Sillä ilman niitä tuntemuksia, ei tällaistä olisi saatu aikaan. Ja taikaa, sitä ei tästä paikasta puutu.