Was it Father Christmas?

Vesisade ropisee sievästi, mutta terävästi ikkunaan. Oikein kuin se ilmoittaisi olemassaolostaan, kertoisi satavansa nyt joulukuun kahdentenakymmenentenäneljäntenä päivänä alas maahan, sulalle asfaltille, vihreällä nurmelle ja mutaiselle polulle. Täällä ei tänäkään vuonna pukki päässyt reellä kovin lähelle, piti lentää katolle ja tulla piipusta alas. kun vain olisi Nokipoika muistanut käydä ennen pyhiä. Meillä pukki kävi melkein sisällä, soitti ovikelloakin mutta emme ihan nähneet häntä, niin kiire pukilla oli.

Ei ollut kinkunvalvojaisia, ei Kuumaa linjaa eikä puuroa aamulla. Mutta oli joululauluja, notkuva pöytä, Skypen linjat kuumina ja paha olo kun vain vilkaiseekaan suklaarasiaa. Valvoin ilman isoa kinkkuakin ja puuroa ei ole ikäväkään. Olin ollut kilttinä, kuten yleensäkin olettaa saattaa.

Olisihan se mukava nukkua Reetan vieressä, mutta viimeksin heräsin keskellä yötä ja totesin, että Reeta ei ollutkaan Gruffalo. Ja Saaran sohvalla nukkumisestakin tuli niin kova valitus hajuhaitoista, että parempi olla vain keskenään omassa sängyssä. Elinan sohvalla on hyvä nukkua, pieni (ja ilmainen) mainos sohvamatkaajille. Aulin luona on kovat bileet nyt, ei saisi vanha tarvitsemaansa lepoa.

Kovasti on vuodessa tapahtunut ja on hauska muistella taaksepäin, kuinka moni asia menikin yllättävästi suunnitelmien mukaan. Ainakin yhtä moni ei sitten mennyt sinne päinkään. Vuosi sitten tähän aikaan oli maisema hyvin erilainen, mutta vaalin sitäkin. Hetkeäkään en pois vaihtaisi, minun elämäni.

Jouluni ei ollut joulu ilman rakkaitani, olemme vain vähän kauempana toisistamme. En tule muistelemaan tätä joulua sinä jouluna poissa kotoa, vaan sinä jouluna Lontoossa. Kokemusta rikkaampana jälleen, aineistoa kokoelmaan. Arkistointi odottaa.

Rauhallista joulunaikaa. Henkilökohtaisesti rajoitan huomisesta alkaen suklaansyöntiä, jotta mahtuisin farkkuihin vuodenvaihteessa. Jälleen kului yhdet housut rikki kovasta kävelystä ja paksuista reisistä.

M.