Too heavy things.

Kuka kaipaisi blogia? Kaikilla ei ole mahdollisuutta jäädä pohtimaan yksittäisiä ja usein satunnaisia ajatuksia maailman kulusta päiviksi, toisinaan jopa viikoiksi eteenpäin. Ja useimmilla ihmisillä ei ole aikaa lukea edes päivän lehteä rauhassa, saatikka sitten yhden ihmisen blogia, josta saisi vain lisää täytettä ylibuukatuille aivoille. Parasta heille olisi kylpyläloma hierontoineen ja hoitoineen niin, että olisi raukea ja seuraavana päivänä voisi kaikessa rauhassa juoda aamukahvit ja keskittyä heräämään uuteen päivään.

Lyhyempää helpotusta aivotoiminnalle antaa muunlaiset formaatit kilpaillen keskenään ihmisen ajasta itsensä kanssa. Sillä sitähän se on, millä täyttää aika, jonka käyttäisi muuten ollakseen vain omien ajatustensa kanssa. Tv, netti ja miljoonat sivut, netti-tv, kirja, lehti vai kenties puhelin. Voit tehdä kaikkea, mutta oletko koskaan itsesi kanssa?

Tähän saakka sain voimaa ja intoa kirjoittaa, kun ajattelin mahdollisia lukijoita. Nyt olen kehittänyt ajatusta eteenpäin. Kirjoitan, koska se auttaa minua jäsentelemään ajatuksiani, pakottaa käsittelemään kaikki uudet asiat joita elämä toisessa maassa eteen tuo ja auttaa muistamaan ja arvostamaan elämän eri kerroksia. Toisin sanoen siis, elän nyt enemmän hetkessä kuin koskaan aiemmin. Kun asioita tapahtuu, sillä sekunnilla mietin mitä tapahtuu, missä ja miksi. Seuraava ajatus on, miten reagoin tähän kaikkeen ja heti perään miksi. Miksi reagoin näin? Mitä on tapahtunut tähän astisessa elämässäni kohdatessani nämä tunteet ja ajatukset nyt?


Olen huomannut olleeni hyvin rauhallinen jo pidemmän aikaan. Todennäköistä on siis, että olen saanut poistettua ne asiat elämästäni, jotka nakersivat pikkuhiljaa takaraivossa aiheuttaen pientä jomotusta, joka taas aiheutti ärtymystä. Ihottumakaan ei saisi peittää hiertävillä vaatteilla vaan puhdistaa ja antaa happea. Viikon lomallani olin kahdesti ärtynyt. Hetken ärtyneenä oltuani mietin,  että tämä olotila on oli ennen niin kovin tuttua, nyt ei ollenkaan. Miksi siis ärsyynnyin tällä kertaa? Siirryin kauemmaksi kaikesta valittavista ihmisestä ja toisella kertaa laitoin Jipun soimaan kuulokkeisiin niin lujalle, että en kuullut junassa kaakattavaa rouvaa. Minulla oli siis mahdollisuus vaikuttaa omaan tilaani. Miksei siis muutenkin, koko elämään liittyvissä kysymyksissä voisi ottaa härkää sarvista ja tehdä ärsyttäville asioille toimenpiteitä niin, että saa ajan kulumaan paremmin. Mutta miten edetä niiden asioiden, kanssa joihin ei voi vaikuttaa? On löydettävä kiertoteitä ja uusia polkuja, luotava uutta uraa suuntaan tai toiseen saavuttaakseen taas tasapainon.

M.

p.s Tämä on kirjoitettu yli 10 000 jalan korkeudessa. Tätä on nykypäivä. Vähän kyllä säikähdin ensin että Facebook ei toimi. Mitä tekemistä netillä olisi täällä lähellä avaruutta jos ei pääsisi Facebookiin?