Heavy, heavy heart

Ennen tänne tuloani pohdin usein (ääneen), että miksi lähden kun kaikki oli kuitenkin niin hyvin. Ehkä juuri siksi, että tiesin kaiken olevan hyvin vain siksi, että muutos olisi tulossa, viemässä eteenpäin ja uuteen suuntaan. Kaikki asiat, joilla on merkitystä, pysyisivät mukanani. Tärkeimmät vielä täältä pois tullessakin ja mukana koko loppuelämän.

Huomaan palaavani ajatukseen paussilla omasta elämästäni. Mutta se ei ole totta, en ole paussilla elämästäni, vaan elän sitä niin kuin parhaaksi näen. Näen, koen ja maistelen koko ajan juuri sitä elämää, jota haluankin. Mikään ei ole täydellistä eikä kaikkea voi suunnitella, mutta kyllä pieni suunnitelmallisuus kuuluu elämään ja sattumat vain lisäävät aivotoimintaa, vireyttävät pieniä harmaita aivosoluja ja saavat hammasrattaat liikkeelle taas aivan eri tahtiin. Siitähän tässä elämässä on kyse, saada ote, menettää se ja tarrata seuraavaan. Mikään ei ole pysyvää, osa asioista lipsuu helposti viisipiikkisen läpi, osaa voit ihailla ja pohtia, pyöritellä ja vaalia ja ne  katoavat hitaasti, mutta varmasti. Mutta siihen mennessä seuraava mielenkiintoinen asia on jo esitellyt itsensä ja saat siitä otetta.
En ole paussilla, sillä sitä elämää, jota ennen elin, ei ole enää. Elämä on valintoja, kuten Reeta viisaasti sanoo uskoen siihen itsekin. En pukkaa täällä lastenrattaita puistossa sattumalta, vaan innosta elämään. Elämänjano, se on kova ja vaikea sammuttaa. Enkä haluakaan sammuttaa! Minäkin haluan olla janoinen vielä vanhempanakin. Niin kuin Auli on ja Elina ja Ari.

Shall I make this heavy, heavy heart? kysyi lapsi kun leivoimme ensimmäiset piparit. Tottahan toki, oleva hyvä, vastasin ja tuli suuria, komeita, pulleita pipareita täynnä hyvää.

Laters, M

P.S. Vähän jo lauloin joululauluja. Tiesin, että jotain hyötyä siitäkin joka jouluisesta tiernapoikailustakin oli, osaanpahan joululaulujen sanat ulkoa!