Kaikki rakastuvat tähän kaupunkiin. Tein erinäisiä lupauksia tietyille henkilöille houkutellakseni heitä lukemaan tätä blogia. Nyt rikon ne, sillä seuraava täyttänee kaikki matkablogiin tarvittavat piirteet.
Kaikkialla on ihmisiä, rakastuneita, riiteleviä, yksinäisiä, humalaisia, kiinalaisia, amerikkalaisia, ruotsalaisia, suomalaisia, italialaisia, koko maailma edustettuna. Hymyileviä, ajatuksiinsa uppoutuneita, vihaisia ja pitkästyneitä. Loputon ihmisvirta ei päättyne koskaan. Piccadilly mihin aikaan päivästä tahansa. Sinne teidän kaikkien on päästävä. Ruuhka-aika saa eri merkityksen.
Ruokaa ja juomaa, viihdettä ja sirkushuveja, you name it. Nuudelia vauhdista ja Ben&Jerry’s lämpimämmässä. Karkkia ja kaljaa. Jos olisi aikaa, puhuisimme kaikesta tärkeästäkin. Nyt puhumme vain, koska voimme. Koska olemme tässä näin, yhdessä ja kosketusetäisyydellä. Kuvia ja naurua, sekin tuntuu hyvältä. Huomiseen on aikaa ja kolme tuntiakin on ikuisuus, aikaa tehdä mitä ikinä haluaa.
Rikottuani yhden lupauksen, pidän nyt toisen: Tuomas, oliko tarpeeksi lyhyt ja ytimekäs teksti tällä kertaa? Varoin jaarittelemasta. Vaikka olen niin hyvä siinä.
Laters, M.

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti