Mr. Earl Grey having ice cream

Muutama tunti unta, suihku ja uusi maalaus naamaan ja menoksi. Imperial War Museumin holokausti-näyttely veti hiljaiseksi. Jalkani eivät kulkeneet aivan niin reippaasti siihen suuntaan, en ollut ihan varma haluanko edes tietää enää enempää mutta hyvä se oli nähdä. Aineistoa oli runsaasti. Vaelsin vaiti kuvalta ja tekstiltä toiselle pysytellen tässä maailmassa vain vilkaisemalla tuon tuosta kanssakulkijaa, miestä, jolla oli legorobottikuvioitu villapaita päällä.

Covent Garden onnistui nostamaan mielen murheesta mennyttä kohtaan ja huolesta tulevaan upealla jouluvalaistuksellaan, jättimäisellä Petteri Punakuonolla ja London Gay Men’s Chorus esiintymässä täpötäydelle torihallille suurten joulupallojen alla. Ikinä en ole nähnyt niin suuria. Very merry men, sanoisin. Lounaalle Jamie Oliverin Unioin Jacks ravintolaan, joka juhlii englantilaisia raaka-aineksia ja reilua ruokaa. Ja olin tyytyväinen. Pizzaa, mutta ei mitään tavallista pizzaa. Rapea pohja, omenahilloa tomaattikastikkeen sijaan, kunnon sinihomejuustoa mozzarellajuuston sijaan, porsasta, vesikrassia ja cracklings. Mahtavaa. Crackilings on muuten sitten uppopaistettua porsaanrasvaa että ne sitten siirsin sivuun liian englantilaisena minulle. Ja katsokaa näitä sivuja! http://www.unionjacksrestaurants.com/home kuinka söpöä! Englantilaista valkoviiniä, jälkiruuaksi itsetehtyä jäätelöä, makuina eton mess (marenkia ja hilloa), sticky toffee pudding ja henkilökohtainen suosikkini Earl Grey tea and Biscuits, joka oli kuin olisi juonut kupillisen hyvää Earl Greytä jäätelön kanssa. Mahtava idea!

Suomalaiselle kirkolle oli matkaa, but it’s not the destination, it’s the journey. Pastori tuli tervehtimään kädestä pitäen ja toivoi osallistumista ensi viikonlopun joulumyyjäisiin. Like I’d miss that! Kirkko oli kuin mikä tahansa suomalainen kirkko, hurjan kalliita suomalaisia tuotteita pikku myymälässä ja pieni kirjasto. Kättelystä tulikin yllättävän paljon keskustelua. Suomessa olisin vain maininnut pastorin kädenpuristuksen olleen löysä, mutta kun ystäväni olivat hyvin ihmeissään että hän edes kätteli! Täälläpäin maailmaa ei kätellä tavatessa eikä varsinkaan naiset yleensä kättele ketään. Nuorille pojille kättely liittyy aikuistumiseen, keskustelu mieheltä miehelle. Ja kun esittelin heidät koko nimellä, sekin oli erikoista. Eli ne asiat, joita me pidämme hyvien tapojen mukaisina, ovatkin täällä erikoisia. Voi kuinka kutkuttavan mielenkiintoista kulttuurien vertailua!

Ihmisvirta ei missään vaiheessa katkennut. Edelleen mietimme, mistä nämä ihmiset tulevat ja minne he menevät. Ystäväni pohti eikö heillä ole kotia. Minä taas olin aina ajatellut, että he kaikki olivat varmaan juuri matkalla kotiin. She never sleeps, London, I mean.

M.