Helmiä sioille

Laittautuessani iltaa varten mietin, kuinka Lontoo todella on uskomattoman kansainvälinen kaupunki. Ja kuinka oikeassa olinkaan. Pitkän (ja turhan) harkinnan jälkeen päätin siis poistua kirjojeni seasta ja laittautua iltaa varten. Alkoholiallergiani vaati vielä tarkempaa tutkimusta joten miksen varmistuisi diagnoosista täällä, ettei tule väärinkäsityksiä sitten Suomessa.

Olin sopinut lähteväni ulos saksalaisen ystäväni kanssa. Sopivasti myös suomalaisia ystäviä oli vapaalla ja vailla toimintaa, joten lähdimme sitten porukalla kohti baaria, josta M.A. Nummisen kuva oli valitettavasti poistettu seinältä. Sitä ennen lasillinen pubissa ja matkaan.

Kansainvälinen tunnelma alkoi junassa, kansallisurheiluilta oli tullut päätökseen ja pubeista vyöryi humalaisia paikallisia miesjoukkoja huutaen ja laulaen. Onni on, että kovinkaan moni täällä ei kuitenkaan ymmärrä suomea, joten sain paheksua rauhassa. Samaa olin aistivani vastapäätä istuvissa espanjalaisissa, kasvonilmeet ovat hyvinkin kansainvälistä kieltä.

Baarissa tapasin puolalaisen naisen, jolla oli upeat, lämpimän oranssit ja hyvin lyhyet hiukset. Tapasin myös kaksi hollantilaista, ja he ovat myös hassua kansaa kun puhuvat englantia kuin äidinkieltään. Irlantilainen lyhyehkö basisti nauroi, harvoin kuulemma tapaa old school rock’n roll faneja. Ja kerrankin kun olisi voinut, en keksinyt ainuttakaan basisti vitsiä väännettäväksi. Edes nyt, ei tule mieleen. Australialainen valitti Berliinin säästä, ei kuulemma ollut koskaan kokenut moista keliä, oli ollut pakkasta ainakin viisi astetta ja luntakin maassa. Siitä on yllättävän hankala jatkaa.

Ilta oli täynnä naurua ja keskustelua, mutta kerrankin ei alkoholia. Äiti ja Elina, olisitte ylpeitä minusta. Ja se kauan kaivattu herääminen baari-illan jälkeen ilman krapulaa. Kohtuujuomisen kadoksissa ollut, mutta kaivattu ja aliarvostettu kunnia on jälleen palautetta loistoonsa ja julkinen liikenne on hyvin toimivan suurkaupungin aarteita. Maanalaista voisi jopa kutsua yhdeksi kruununjalokiveksi. Maanalaisjärjestelmä muistuttaa hämähäkinverkkoa, joka yhdistää tätä valtavaa määrää ihmisiä. Näitä ihmisiä, jotka tulevat joka puolelta maapalloa ja toivot vain, että kun tietäisit jokaisen tapaamasi ihmisen kotimaasta edes jotain.

M.