I don't wanna miss a thing

Tämän kovin kliseisen otsikon taakse piiloutuu osoitus suuresta suosiosta, radiokanavien samankaltaisista soittolistoista ajasta ja paikasta huolimatta ja allekirjoittaneen kummallinen tapa huomata asioita, joilla ei ole oikeastaan mitään merkitystä. 

Aerosmithin I don’t wanna miss a thing nimittäin näyttäytyi jotenkin tämän Suomen lomani tunnuskappaleena, se osoittautui oikeaksi tunnariksi joka olisi soinut minun Iholla-jaksoni lopussa, jos sellainen olisi ollut. Kappale soi Lontoossa matkalla lentokentälle, taksissa Tampereella, ainakin kerran Oulussa, autossa matkalla junalta Tampereen Alpeille ja vielä kerran Lontoossa autossa lentokentältä kotiin.

Enkä todellisuudessakaan halunnut hukata hetkeäkään ajastani ollessani Suomessa. Ja aikani käytinkin hyvin. Näin niin paljon ihmisiä ja kuitenkin niin moni jäi näkemättä. Suokaa anteeksi ne joita en henkilökohtaisesti tavannut, olette mielessäni. Aikaa valui myös hukkaan, muun muassa parituntinen päivystyksessä oli haaskausta, mutta välttämätöntä asioiden sujuvuuden vuoksi.

Kuinka rakastankaan elämääni. Toivon sen myös näkyvän. Vaikka tämä loma tuli yllättäen, tuli se myös tarpeeseen. Odotan taas niin kovin innolla Ouluun paluuta, ja ymmärrän, että mikään ei ole täydellistä. Suunnitelmia, jotka eivät toteudu koskaan ja myös niitä, jotka toteutuvat tai muuttuvat toteutumiskelpoisiksi. Matkalla jo, värikkäällä ja möykkyisellä, mutta myötämäkisellä.

Sain kunnian hikoilla kahdessa uudessa suomalaisessa pyhätössä, saunassa. Molemmat olivat komeita ja upeita saunoja, omistajansa näköisiä ja eikä seurassakaan ollut kuin kehumista. Autuaita ovat saunanomistajat ja ihmiset, keitä sinne kutsutaan. Autuaita ovat myös ruuanlaittajat ja aterialle saapuvat, ja autuaita ovat myös juhlijat ja taksikuskit, ketkä heitä kuljettavat.

Vauvamahoja ja uusia taloja, venäjää, uusia autoja ja leikkejä. Ja uusia ystäviä, omia ja toisten, kuinka hauskaa. Jännitysmomenttina baariin ilman papereita sekä krapulan pelkoa. Ja sitä informaatiotulvaa, johon toinen hukkuisi. Onneksi olen minä ja vaalin sitä kaikkea tietoa, joka minulle suodaan. Suodattamista osa kaipaakin, mutta vaikka olisi tiivis sihti ja aikaa menee, kyllä kirkasta tulee useammastakin asiasta. Neuvojahan olen hyvä jakamaan myös, ja nykyään tuntuu, että joskus jopa jotain järkevääkin tulee sanottua. Se toki on vain optimistista ajattelua eikä ollenkaan totta. Mutta suodatin toimii, siitä on todistajia!

Sieltä nietosten keskeltä palatessa ajatukset siirtyivät jo kesään. Kassipulilijalle menoa suunniteltiinkin jo, on jännittäviä aikoja edessä. RP:lle pääsee taas pyörällä ja Auliksen vierus on ehkä vielä silloin vapaana. Ylikiiminki on Ylikiiminki, hyvät bileet tiedossa Katajarinteentiellä, uskoisin.

Matkalaukusta eläminen on irtonaista, mutta koti on siellä, missä sydän on. Kiitos rakkaat, sen hyvästä säilyttämisestä. Toisessa paikassa se haisee hiukan vanhalle talolle, toisessa sillä leikkii koirat. Toisessa se kulkee mukana pitkiäkin matkoja, toisessa se saa olla rauhassa kiireellisiltä asukkailta. Toisaalla sitä hoidetaan pepantheenilla ja toisessa se on muiden rojujen seassa, mutta tallessa.

M.