Trains with no faces

Mikähän näissä junissa on, kun niin kovasti kiehtovat mieltä. Siis kaikenlaiset junat. Enkä puhu vain lasten mielistä, vaan huomasin tänään että myös oma mieleni on kovasti kiinnostunut niistä. Täällä Tuomas Veturin maassa onkin otollinen mahdollisuus tutkia junia.

Tuomas Veturi on siis lasten suurin hitti. Siis kaikki liittyy juniin, paras sanakin suomeksi on juna! Se huudetaan isoon ääneen ja silmät laajenee innostuksesta. Junia on joka paikassa ja niitä myös kuskataan paikkoihin, joissa niitä ei todennäköisesti ole. Tuomas Veturi on muuten myös totta, se on oikeasti olemassa jos ette sattuneet tietämään niin nyt tiedätte.

Tänään hoksasin, että minäkin rakastan junia. Olen aina haaveillut, että saisin taittaa vaikkapa työmatkat junalla. Ammattikoulussa kärsin lievästä kateudesta oulaistelaisia opiskelijoita kohtaan. En siis missään nimessä muuten, kuin että pääsivät junalla kouluun. Lukulomani yksi tähtihetkistä oli kun pääsin junalla Kemistä Rovaniemelle ja vielä kaiken lisäksi Yle Areena toimi puhelimessa. Olin onnellinen ja matka aivan liian lyhyt.

Minä pääsen junamatkalle kahden viikon päästä. Olen varannut sen ajan herkutteluun ja lukemiseen. En tiedä parempaa! Neljä tuntia istua junassa ja syödä ja lukea ja katsoa kanssamatkustajia. Kyllä vähän etukäteen jännittää että sattuu joku tavallista hikisempi kaveri vieruspaikalle. Silloin ei auta kuin toivoa, että hän ei olisi menossa Edinburghiin asti. Itse aion peseytyä ennen matkaa. Jännittää niin kovasti! Saan ensin matkustaa metrolla King's Crossin asemalle ja sitten hypätä junaan joka vie minut Skotlantiin.

Kyllähän junat on muutakin kuin jännittäviä. Hyvin hyödyllisiä, esimerkiksi. Niiden avulla on tämänkin maan talous  ja teollisuus saatu  kohdilleen. Ja ihmisten liikkuvuus, pienestä se on lähtenyt, kunhan pääsi ensin naapuripitäjään järkevässä ajassa. Ja onhan ekologinenkin. energiankulutus ja hiilidioksidipäästöt ovat viitisen kertaa pienemmät kuin henkilöautolla ajellessa, sanoo VR. Se on aika merkittävää. Eikä haittaa, vaikka kaikilla junilla ei olekaan kasvoja.

Minäkin opettelen nyt siis Thomas the Tank Enginen ystävien nimet, värit, numerot, tehtävät, vaunujen nimet ja luonteenpiirteet. Tällaisista tiedoista on kummasti hyötyä tässä hommassa. Varaan Elina sitten jo näin etukäteen viinikoulutuksen kunhan palaan, valitettavasti kapasiteettia on kuitenkin rajallinen määrä ja nyt ei ihan oo vielä ollu tarvetta viinitietoudelle.  Mutta lasillinen hyvää punaista ei haittaisi jo nyt...

Laters, M