Sade Englannissa ei kastele

Aamulla katselin säätiedotusta, joka näytti vettä. Hassua säätiedotusta, täällä kun on niin köykäset sääkartat että ihan naurattaa. Ehkä millään muulla tiedolla ei ole väliä, kuin että sataako vettä paljon vai ei niin paljon. Täti, joka kertoi että tänään sataisi raskaasti vettä, oli kuitenkin oikein nätti ja vitsikäs. Ajattelin silti kirjoittaa ja toivoa Prinssiä bäck.

Kastuin siis ensimmäistä kertaa oikein kunnolla. Onneksi ei ollut meikkiä eikä äkästä voidetta silmässä. Tennarit kastu, housut kastu alushousuja myöten ja kaikki kolme paitaa VEDENPITÄVÄN takin alla kastu. Nauratti ja lapsi halusi pois rattaista. En päästänyt.

Mutta mietin silti, että vihaan tätä nykyaikaa. Sitä haluaisi niin uskoa kun kertoo että on vedenpitävä, osta nyt vaan. Ja minähän uskon. Miksei voi olla niin, että kun sanotaan että on vedenpitävä niin että on kanssa sitten? Tämä takki oli oikeastaan vedenpäästävä, oikein valutti vettä läpi niin että noroja valui koroon.

Sitten sade loppui, mutta lentokoneita ei silti näkynyt taivaalta vaikka kuinka huudetaan joka kerta kun ääni kuuluu. Nyt sade ropisee kivasti kattoon. Joka ilta kun ropina hakkaa kattoa mietin, että Elina ei saisi unta. Aulia mietin kun luen Fifty Shades of Greytä. Ja Reetaa ja Saaraa ja kaikkia teitä joiden kanssa haluaisin kovasti keskustella aiheesta. En painosta, mutta kuitenkin.

Puisto oli kaunis sateessakin. Ihmiset odottelivat puiden alla sateen loppumista. Ne puut näyttivät siltä, että niiden alla on Jane Austenkin pitänyt ohimenevää kuuroa. Emme nähneet oravia, mutta koiria, punaisen ilmapallon, joka räjähti kun sen päälle asettui makaamaan poika, mammoja ryhmäjumpalla lastenvaunujen kanssa, ruotsalaisia ja hassun isin.

Kuvia en jäänyt ottamaan, vaikka teki mieli. Nokiakaan ei varmaan oo vedenpitävä sanovat mitä sanovat. Eikä silmälasit lastenkestävät, mutta niihin ei ole tullutkaan mitään takeita. Ne hoksasivat tänään lasini. Harvemmin sitä toivoisi niistäkään enää eroon pääsevänsä, mutta tänään toivoin. Siinä kun istuin vessan lattialla toinen poika sylissä hellyyden kipeänä ja toinen housut kintuissa miettimässä että oisko pitäny sanoa vähän aikasemmin kiireestä. Ja sitten hoksasivat kakkulat. Mietin myös, että olisko seuraavat sitten semmoset hengettömät.

Laters, M