maanantai 8. lokakuuta 2012

Arkeen


Alkuasetelma yöhön ei ollut paras mahdollinen: ensimmäinen kertani Lontoon keskustaan täältä päin, perjantai-ilta, City ihan täynnä ihmisiä, yksi puhelinnumero johon ei saa yhteyttä ihmiselle, jota en ole koskaan tavannut ja tapaamispaikkana Piccadilly Circus (valaistakseni niille, joille täkäläiset kulmat eivät ole yhtään tuttuja, niin ei ole sama ku sopis tapaamisen pallolle.). Lähdin matkaan, vesisateessa ja rauhallisin mielin. Niin, minä, jos joku epäilee niin sellaistakin tapahtuu. Saavun Piccadillylle, ohjeista muistaen vain, että metroasemalta sinne välillä on M&M kauppa. Vettä satoi kaatamalla, mutta minua ei haitannut. Oli mahtavaa vain seistä ja harjoittaa lempiharrastustani, ihmisten kyttäämistä. Ja oli mitä kytätä!

Lopulta sain tiedon missä tapaamme. Yökerhossa, jossa kahdeksan aikaan illalla oli saman verran porukkaa kuin Kaarlessa torstaisin puolilta öin, kiirettä piti. Happy hour yhdeksään, eli juomat puoleen hintaan joten ei ihme. Suomalaisia ei ollut vaikea löytää. Ja niitä riitti, Hyvinkin yli kymmenen, naisia kaikki, yksi mies mukana. Ja vieläpä puolet oululaisia! Musiikki soi niin lujaa, että piti huutaa, viini makeaa ja lämmintä. Kohta huomasin viihtyväni ja hetken päästä juttelin täyttä päätä suomeksi hyvin monelle ihmiselle juoden siideriä pillillä mittakupista.

Oikein hauska ilta päättyi rauhalliseen italialaiseen ravintolaan. Ei voi edes verrata känkkypizzaan, ja seurakin oli mitä mainoin. Seuraavana päivänä tein  tutttavuutta myös maailman ihanimpaan brownieleivokseen. Elämä oli ihanaa: Lontoo ja aurinko, can you ask for more.

Se karkuteillä ollut teinikin palasi takaisin. Ja yllättäen tämän kyseisen opettajan vaimo jätti tämän saman ilta. No wonder...

Olen lukenut. Mr. Grey on vienyt mieleni ja aikani. Pohdin silti, Mr. Christian Grey vai Mr. Mark Darcy? En uskonut koskaan kohtaavani toista Darcyn veroista, joka edes voisi kyseenalaistaa hänet. Mahtavaa.
Näköjään niitä sammakoita on muutenkin liikkeellä. Äiti, mietin kovasti sitä kun sanoit että olen liian sinisilmäinen. Se on oleva mantrani kun poistun talosta.

Laters, M



3 kommenttia:

  1. "elä luota kehenkää paitti ittees" :)

    VastaaPoista
  2. Elämä kyllä välillä on tökkinyt, että on ollut pakko olla luottamatta kehenkään muuhun ku itteeni, mutta voiko itteenkään aina luottaa...

    VastaaPoista
  3. Niin, olisko tuuliajolla sitten paras? :)

    VastaaPoista